MUOTITOIMITTAJAN MOOD BOARD: SYYSKUU 2018

Tarinoita tekijöiltä ja toimituksen kulisseista.

Terveiset Milanosta. Muutin kaupunkiin melkein kuukausi sitten, enkä vieläkään ole saanut tarpeekseni vahvasta kahvista, Breran pikkukaduista ja cacio e pepesta. Keksin monta hyvää syytä lähteä juuri Italiaan, suurimpana kuitenkin maisteriopinnot, joita suoritan Bocconin yliopistossa tämän syksyn ajan. Maisemanvaihdos on tehnyt hyvää ja antanut perspektiiviä tarkastella työhön ja uratoiveisiin liittyviä asioita etäämmältä. Aikataulu on selkeästi väljempi kuin Suomessa, mistä olen ottanut ilon irti lukemalla kasapäin kirjoja ja pakenemalla syyshellettä museoihin. Italialaisen taiteen nojatessa vahvasti uskonnon esittämiseen, olen tykästynyt monin paikoin enemmän tilojen arkkitehtuuriin kuin itse tauluihin tai veistoksiin. Parhaat apajat ovat löytyneet sattumalta, sillä monilla pienemmillä toimijoilla ei välttämättä ole julkista sijaintia, saati päivittyvää verkkosivua. Breran alueella mieleeni on jäänyt upea, pääasiassa italialaiseen lasiin erikoistunut Rita Fancsalyn galleria ja toisaalta länsi-kaupungin La Vigna di Leonardo, da Vincin viinitarha ja villa.

***

Kuten aiemminkin mainitsin, muotiviikot ovat olleet kokonaisuutena pieni pettymys tänä vuonna. On ollut kuitenkin ilo huomata, kuinka kestosuosikkini lunastavat odotukset kaudesta toiseen. New Yorkissa The Row oli äärimmäisen vahva, enkä olisi voinut kuvitella parempaa mallistoa Jil Sanderilta Milanossa. Molemmat brändit istuvat omaan henkilökohtaiseen makuuni, eikä heiltä loppujen lopuksi vaadita suurta oman dna:nsa innovointia, sillä olen jo valmiiksi heidän puolellaan. Muotiviikoilla kyse on kuitenkin myös brändien kyvystä kehittyä, esittää jotain uutta ja ylläpitää identiteettiään mallistojensa kautta – tässä mielessä tuntuu, että takki on nyt tyhjä monilla suunnittelijoilla. Kaupallinen paine näkyy monissa kokoelmissa (Burberry), yksilöllisyys murenee ja brändit ovat yhtä massaa, jotka yrittävät puhutella kaikkia milleniaaneista keski-ikäisiin.

Odotan todella jännittyneenä huomista Celinen näytöstä Pariisissa. Instagramin sneak peekit ovat nostattaneet kahtiajakautuneita fiiliksiä. Uusi Celine on selkeästi uusi brändi. Tähän brändiin pitää muodostaa suhde uudelleen, sillä se on hyvin kaukana siitä Célinesta mihin kaikki rakastuivat. Vaikka en ole Hedi Slimanen visuaalisen ulosannin suuri ystävä, hänen taannoinen haastattelunsa Le Figarossa (BoF:n käännös täällä) avaa varsin hyvin tilannetta ja hänen näkemyksiään uudessa työssä.

***

Ostin itselleni pitkän harkinnan jälkeen The Row'n mokkaisen Bindle bagin. Tarvitsin olalle menevää isoa arkilaukkua, sillä kannan usein paljon tavaraa mukanani. Kaikkien ostosteni on oltava tarpeeseen perusteltuja, mutta ennen kaikkea niiden täytyy istua vallitsevaan elämäntilanteeseen. Tämä on ollut hyvä ohjenuora aina silloin, kun eksyn himoitsemaan kiinnostavia pikkulaukkuja ja pitkiä silkkikaapuja, jotka ovat itselleni ikuinen soft spot.

Italian helteinen syyskuu on tehnyt ylipitkien housujen ja sandaalien yhdistelmästä käytetyimmän univormun. Syksy on pukeutumisen suhteen lempivuodenaikani, sillä sesonkisidonnaisia vaatekappaleita voi yhdistää uudella tavalla keskenään. Tänäkin välikautena olen palannut Célinen SS13 -kampanjakuviin, joissa näkyvät jykevät sandaalit ja nahkaisen hiuspannan toivon löytäväni vielä jonain päivänä Vestiairesta.

  

Photos / Courtesy of Vogue Runway, Juergen Teller for Céline, Ida Rantala

Kommentit (0)

FLOUNCE RUNWAY: PARIISI SS19
Pariisin seitsemän kohokohtaa.
LUE LISÄÄ
TRENDING: J-BEAUTY
Korea väistyy Japanin tieltä. 
LUE LISÄÄ
WHAT TO WEAR #5
Trans-seasonal must haves. 
LUE LISÄÄ
LÖYDÄ UUSI IHONHOITOBRÄNDI: INDIE LEE
Brändi jossa on kaikki kohdallaan. 
LUE LISÄÄ